Vire Terveysmessut

Mindfulness – myrskyn silmästä mielenrauhaan

Uutinen  20.12.2017

Tampereen Laukontorin Mama Bearin hyvinvointihuone hehkui lämpimän valon lisäksi lämmintä tunnelmaa, kun työpäivän jälkeen suuntasin elämäni ensimmäiselle mindfulness-tunnille. Anne Pajari ohjasi vanhoista konkareista ja ensikertalaisista koostuneen pienen joukon tunniksi hiljaisuuteen ja hetkestä nauttimiseen.

Mindfulness on eräänlaista tietoisuuteen harjoittelemista, läsnäoloa hetkessä, ajatusten ja kehon tuntemusten havainnointia. Moni kiireisessä suoritusyhteiskunnassa voikin saada apua hetkeen pysähtymisestä ja kaaoksen taltuttamisesta esimerkiksi hengitykseen keskittymällä. Moni pitää huolta fyysisestä kunnostaan, mutta unohtaa mielen – mindfulness onkin ”aivojen hyvinvointia”, vähän kuin henkistä jumppaa.

Tunti alkoi lyhyemmällä harjoituksella, jossa sai mallailla itselleen sopivaa asentoa pidempää harjoitusta varten ja harjoitella hengitykseen keskittymistä. En uskaltanut laskeutua makuulle, sillä jännitti, että vaaka-asennossa unihiekat valuisivat silmiin ja nukahtaisin – uneen vaipuminen ei ole mindfulness-tunnin tarkoitus, sillä harjoituksessa ollaan koko ajan vahvasti läsnä, vaikka silmät pidetään yleensä kiinni ja hengitetään pitkiä syviä hengityksiä.

Havainnoin jo lyhyen harjoituksen aikana, kuinka meditaatiotyynyn päällä polvi-istunnassa istuva kehoni tuntuikin ihan vain siinä ollessaan joltain. Olin ollut aamulla flunssasta toipumisen jälkeen ensimmäistä kertaa salilla ja nyt käsivarteni tuntuivat raskailta. Farkkujen vyötärönauha painoi vasten vatsaa, jalat tuntuivat tukkoisilta ja niskassa painoi aiemmin keväällä vaivannut välilevy. Jalkapohjassa kihelmöi aavistus suonenvedosta. Olivatko nämä tuntemukset läsnä jo minuuttia aiemminkin, mutta en vain kiinnittänyt niihin mitään huomiota ja sivuutin ne?

Valon kautta ajatuksia lassoamaan

Harjoituksessa kuviteltiin sydämen kohdalle valo, ja valolle myös tuntemus: onko valo lämmintä vai rauhoittavan viileää? Oma värini oli kirkas joulunpunainen ja kävin koko kehon läpi liikuttamalla tätä kuvitteellista lämmintä valoa aina päänahasta jokaiseen varpaaseen saakka ohjaajan opastamana. Hengitys sai tulla ja mennä, ja karkailevia ajatuksia lassottiin lempeästi takaisin keskittyen vain ilmaan, joka virtasi nenästä sisään ja suusta ulos. Loppuvaiheessa saimme miettiä sanaa, mikä kuvasi oloamme juuri siinä hetkessä. Omaan mieleeni pyrki ensimmäisenä sana ”tarra”: tunsin olevani aivan kiinni lattiassa ja toisaalta liimattuna kiinni itseeni ja omaan maailmaani. Ja sitä mindfulness on jokaiselle – täysin henkilökohtainen kokemus.

Tunti kului todella nopeasti ja sen aikana pääsin vajoamaan yllättävän syvään, unenkaltaiseen mutta silti keskittyneeseen tilaan. En osannut estää ajatuksia harhailemasta, mutta en myöskään pyöritellyt päässäni työ- tai muita arkiasioita. Heti silmät avattuani tunsin itseni todella väsyneeksi, kuin vastaheränneeksi, mutta toisin kuin esimerkiksi rentoutusten jälkeen, oloni virkistyi nopeasti aiempaa vireystilaa energisemmäksi.

Ovesta iltahämärään astui virkistynyt ja rauhoittunut kulkija.

Tietoisuusterveisin,
Jenna

Mama Bear on mukana tammikuun Vire-messuilla 20.–21.1., missä mindfulnessia on tarjolla myös muun muassa Leena Pennasen ja Brita Salmisen johdolla. Tutustu ohjelmaan tästä.